Olli matkustaa

Ja niin sita taas istutaan junassa. Eilen illalla kuitenkin kirjoittelimme viela postikortit kaytyamme suihkussa pesemassa paivan polyt niskasta. Kortit piti roudata paapostitalolle laatikkoon “International Mail”, kun kuulemma postilaatikkoja ei kaduilla ole.

Olimme suunnitelleet mattavamme pizzaa naamaan, joten yritimme poiketa Broadway Pizzassa matkan varrella, mutta siella oli taytta emmeka jaaneet odottamaan. Ehka olisi pitanyt – paikka taynna paikallisia on yleensa hyva merkki.. Sen sijaan kavimme toteamassa inflaation iskeneen Pizzeria Della Casassa, jossa maksoimme pizzoistamme nyt reilu 6000 togrokia opaskirjamme mainitseman 4000 sijaan. Ihan kelpo latyt oli kylla.

Kotiin Zayalle palatessa poikkesin viela alakerran paikassa tuhlaamassa vikat mongolian valuutat. Level olikin ultracool lounge tyylikkaine valoineen ja nahkasovin varustetuin looseineen. Ja nakyihin se myos hinnoissa – Mongoliassa kallein juomani oluttuoppi: 3000 togrok (eli noin 1,7 euroa). Jalkeenpain kuulin, etta paikan omistaa pari mongolialaista popstaraa ja asiakkaina on paljon kuuluisuuksiakin.

Kamat akkia nippuun ja kaikki valmiina lahtoa varten. Kirjoittelin viela keittion vieraskirjaan kun hostellin tytto tuli paikalle. Tai ei han mikaan tytto kylla enaa ollut, kun myohemmin kertoi olevansa kolmekymppinen jo. Aasialaisten ikaa on vaan niin vaikea tammoisen valkonaaman arvioida.

Juteltiin siina Timon ja hanen kanssa toista tuntia ja saatiin kuulla kaikenlaista paikallisten elamanmenosta. Hankin oli puolestaan iloinen kun sai harjoitella englantiaan.. Nimi ei yllattaen jaanyt paahan, sen verran oli vaikeuksia jo pelkassa lausumisessa.

Aamulla heratys oli varhain, mutta hostellin naiset olivat tehneet meille aamupalapoydan valmiiksi kumminkin, vaikka normaalisti tahan aikaan kukaan ei olisi ollut hereilla. Lyhyiden hyvastien jalkeen lahdimme asemalle tarkoituksenamme ottaa taksi, mutta kun niita ei liiemmin nakynyt (emmeka ottaneet lennosta mita tahansa autoa) ja aamu oli ihan mukavan aurinkoinen, kavelimme asemalle.

Nakojaan oli joku muukin lankkari junassa, silla asemalla ei juuri muita nakynytkaan. Vaunussamme on iloinen 24 ruotsalaisen ryhma ja hyttimme jaamme talla kertaa keski-ikaisten Ansan ja Manuelan kanssa. Jotenkin tylsaa matkata Gobin halki kun mukana on vain ruotsalaisia. Muutama mongoolikin sentaan mahtuu kyytiin. Kiinalainen juna itsessaan on ihan samanlainen kuin edellinenkin, vain noin 15 vuotta uudempi ja puhtaampi. Vaunut on edelleen tehty Ita-Saksassa, mutta kaikki on paljon siistimpaa, vaikka perusdesign on ihan sama. Ravintolavaunu on mongolialainen ja aivan eri maailmasta kuin junassa #6 mukanamme ollut venalainen. Siististi kalustettu ja ruokakin oli kovasti tasokkaampaa. Hinnat 5000-7000 togrokin paikkeilla

Mutta tassa sita ollaan keskella Gobia (hiekkaa tunkee junaan sisaan joka raosta, joten Ansa ja Manuela tiivistivat ikkunan raot vessapaperilla) kahden minun ikaiseni neuvostoliittolaisvalmisteisen diesel-veturin vetamana matkalla kohti kolmatta ex-kommunistista valtiota. Kiina toki on virallisesti kommunistinen edelleenkin, mutta kapitalistisempaa yhteiskuntaa saa varmaan hakea.