Olli matkustaa

Eilen illalla 6h rajanylityssahlinkien jalkeen paastiin jatkamaan matkaa Mongolian puolelle. Onneksi paastiin ulos Naushkissa, joten saatiin jaloiteltua ja poikettua lahikaupassa. Mitaan ongelmia ei ollut meilla, vaan kaikki meni hienosti. Hienosti tullivirkailijat tarkistivat kaikki mahdollisuudet salaluukut, joita hytissa oli (joista emme mitaan tiennetkaan), mutta sangyn alla oleva peitolla peitetty kasa ei kiinnostanut ketaan. Olikohan ne virkailijatkin mukana tuossa? Unille ei kuitenkaan jaanyt kauheasti aikaa, silla kello oli pitkalti yli puolen yon, kun matka jatkui Mongolian puolella. Telien vaihtoa en kylla huomannut lainkaan, tapahtuukohan tuo jotenkin eri tavalla nykyisin?

Aamusella vaunuemanta tuli keraamaan liinavaatteet ja pyyhkeet pois, mutta espanjalaisilla hyttikavereillammepa ei ollut tyynyliinoja, eika pyyhkeita jaljella lainkaan. Tyypilliseen manjana-tyyliin heita ei juuri kiinnostanut, levittelivat vaan kasiaan. Tasta syntyi sitten karhamaa ja lopulta joutuivat selvittamaan asiaa junan kapteenin kanssa.

Edellisesta kerrasta viisastuneina olimme nyt tarkkana kamoistamme heti Ulan Batoriin saapumisen jalkeen alkaneessa haropallossa. Junaan paukkasi sisaan lapsia odottaneita vanhempia, tavaran vastaanottajia ja luultavasti myos taskuvarkaita. Matkaa piti olla reilu kilsa, joten lahdimme kavelemaan rinkat selassa polyiseen Ulan Batoriin, vaikka taksikin olisi ollut kylla puoli-ilmainen…

Matkalla sellainen ehka 10v sopo pikkutytto tervehti meita ja jatkoi kavelyaan meidan kanssa samaan suuntaan. Kysyimme sitten kadun nimea, mutta kysymyksemme ei oikein mennyt perille, joten jatkoimme matkaa. Hetken paasta koulurepusta oli loytynyt englannin kielen kirja, jonka avulla selitti meille, etta tuossa on bussiasema ja vilkutti hyvastiksi lahtiessaan toiseen suuntaan. Vahan myohemmin tapahtui kuitenkin ehka taman reissun hellyyttavin tapahtuma. Liikenne taalla kun on totaalikaaosta ja me katsoimme Timon kanssa sopivan kadunylityspaikan, josta lahdimme yli (kaista kerrallaan, muuta vaihtoehtoa ei ole). Yhtakkia joku tarttuu mua kadesta kiinni sanomatta mitaan, ja siina on sellainen varmasti alta 10-vuotias pikkutytto koulumatkalla. Katua ylittaessa tuli kylla mieleen, etta kaipasiko se turvaa ylitykseen vai naytimmeko vain olevamme niin hukassa. Sanoi sitten arasti thank you ja jatkoi matkaa.

Puolisen tuntia harhailtuamme hieman vaaraan suuntaan loytyi kuitenkin Zaya Guest House mukavasti lahelta keskustaa Peace Avenuelta. Paikka on ihan luksusta, taysin rempattua iso asunto kerrostalon kolmannessa kerroksessa, jonka huoneista on tehty sitten guest house. Ja maksaahan oma 2 hengen huoneemme aamiaisineen jopa noin 10 euroa per karsa. Siis vessassa on ihan poreamme ja siihen tyyliin. Omistajan kanssa selvittelimme raha-asiat kuntoon ja saimme myos ennakkoon varaamamme matkaliput UB-Peking valille.

Suihkun jalkeen pyorahdimme kaupungilla ja kavelimme State Department Storen ja Suhbaatarin aukion ohi Luonnonhistorialliselle museolle, joka olikin ihan hyvin tehty, vaikkakin ihmeen sokkeloinen. Kaikki kyltit oli englanniksi, kuvaamisesta olisi tosin pitanyt maksaa ekstraa. Museon vetonaulana olivat epailematta dinosaurusten luurangot ja luut, jotka oli koottu ihan liskon muotoon. Ihan hirvea vasy alkoi kuitenkin painaa, joten raahustimme takaisin hostellille poiketen matkalla korealaisessa ravintolassa.

Pari tuntia unta kuulaan ja uudestaan liikkeelle. Taksilla Gandantech-luostarille, joka ei nyt kovin kummoisessa kunnossa ollut. Parasta mita kommunistien aikojen havityksesta jai Ulan Batoriin kuitenkin jaljelle. Taskuvarkaista on varoiteltu tosissaan, joten varuillaan ollaan oltu. Kerran kuului vain napsahdus ja laukkuni solki oli auki. Mitaan en nahnyt, mutta luulen, etta joku ovela sen kavi kokeilemassa kuitenkin. Tarranauhakiinnitysta ei kuitenkaan saa katevasti auki huomaamatta, joten siihen jai silla kertaa. State Department Storesta sai Timolle filmia, shampoota, vahan matkamuistoja ja capuccinot. Tuntuvat olevan tosi arkoja taalla myymaan tai auttamaan, jos eivat osaa englantia. Valilla saa taysin aanetonta palvelua. Usein jostain saadaan kuitenkin raahattua joku englantia osaava, jos on tarvis.

Nyt hieman taukoa, pyykit pesuun ja kohta pitaisi viela lahtea illallistamaan ennen aikaista nukkumaan menoa. Sen verran on veto poissa kuitenkin.