Naushki, Venaja-Mongolia raja
Tanaan on siis tultu viimeinen patka Venajan puolella. Muut meni Baikalin jalkeen viela nukkumaan, mutta mina pysyttelin urhoollisesti hereilla. Kavin siina sitten morjestamassa Sergeita ravintolavaunussa ja join sitruunateet (seka soin leipaa, voita ja juustoa – kaikki erikseen ylihinnoiteltu).
Pelailtiin viela dominoa mongolialaislasten kanssa ja kavi ilmi etta yksi 12v poika puhuu ihmeen hyvaa englantia. Sen kanssa pystyi ihan juttelemaan niita naita. Kaikki halusi viela valokuvia yhdessa ja erikseen meista lankkareista.
Junaemannat alkoivat kavella hermostuneesti kaytavalla rajan lahestyessa. Luonnollisesti nailla kaupustelijoilla on liikaa tavaraa tullin ohi ja vaunuemannat ovat mukana juonessa (myyvat myos itse joillain asemilla). Tavaraa alettiin siirtelemaan katkosta toiseen. Mekin loysimme sankymme alta yhden kanisterin mitalie. Emanta osoitti vain, etta hyshys, joten me tyydyimme opettelemaan fraasisanakirjasta tullimuodollisuuksien kohdalta lauseen “Se ei ole minun.”
Nyt odotellaan sitten vain junassa rajavartijoiden ja tullimiesten hommien hoitumista. Noin puolet on muuten naisia – niin kuin about kaikkialla muuallakin Venajalla tuntuu olevan. Vessat ovat lukossa, kauppiaat ovat hiljentyneet koppeihinsa ja vain muutama lapsi juoksentelee kaytavalla. Kuinkahan oma kaksi passia, viisumit eri passeissa -tilanteeni aiheuttaa haslinkia?
Venajalla kaupasta saa muuten noin yhta erilaista juustoa, yhta erilaista leipaa ja yhta erilaista makkaraa.Olutta sen sijaan loytyy noin 15 erilaista pikkupuodeissakin ja vodkaa ainakin 30 erilaista. Nain ainakin naissa paikoissa, joissa ollaan pysahdytty.