Olli matkustaa

Thaimaasta on kotiuduttu jo aikaa sitten (kuvia täällä), ja nyt ollaan pari viikkoa Ateenassa.

Viime viikonloppuna kävin poikain kanssa laskemassa vähän mäkeä Italiassa. Lensin Sloveniaan täältä Ateenasta aikaisin la-aamuna ja olin myöhään su-ma yönä takaisin täällä. Koneesta kun astui ulos täydelliseen auringonpaisteeseen, sai ihan uuden vuokra-auton alle ja lähti pudottelemaan motaria pitkin kohti Italiaa lumihuippuisten vuorten siintäessä taustalla, niin fiilis ei ollut ollenkaan hullumpi. Tarvisiossa oli rinteet kivassa kuosissa, ja kun en ennen ollut laskenut Alpeilla tai missään muuallakaan isommassa paikassa, niin kyllähän tuommoinen lähes 5 kilometriä pitkä rinne kelpasi. After skitä ei tuolla tosin ollut käytännössä lainkaan.

Tarvisioon menimme siksi, kun paikallinen kolleega varoitteli Krvavecin keskuksen olevan aivan tukossa viikonloppuna. Kranjska Gora olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta kuulemma Tarvisioon tai Nassfeldiin kannatti mieluummin suunnata. Matkahan ei Ljubljanan kentältä kestänyt kuin reilun tunnin.

Slovenia näytti ja kuullosti tosi mielenkiintoiselta kohteelta. Täytyypi siis ottaa lennot Ljubljanaan jossani vaiheessa ja katsella vähän ympäriinsä. Kroatiakaan ei olisi kaukana, joten jonkin sortin yhdistetty Slovenia-Kroatia loma autoillen voisi kuulostaa just sopivalta.

Kotimatkalla kuuli taas Suomea yllättävissä paikoissa: Budapestissa boarding passin tsekannut täti vastasi “kiitos” mun passin nähtyään ja Malévin BUD-ATH lennolla näytettiin jostain syystä Rovaniemestä kertova promovideo. Ja juuri taukohuoneen telkkarista tuli Kwanin musavideo.
Ateenassa tuli tänään lunta ihan huolella. Ympäröivät vuoret ovat ihan valkoisena. Ruuhka ei tietystikään ollut aivan pieni, kun kesärenkailla normaalisti kaahaavat kuskit köröttelivät tuolla nyt varovasti. Viime vuonna ei ollut täällä lunta kuulemma lainkaan. Tästä kaupungista en ole oikein ehtinyt saamaan minkäänlaista otetta vielä. Toivottavasti tilanne korjautuu, kun Laura tulee viikonlopuksi näyttämään vähän paikkoja.

Vikaa iltaa tassa Ko Pha Nganilla vietellaan. Kaytiin just thaihieronnassa ja edessa on enaa lahinna kamojen pakkaaminen ja illallinen. Tannehan tultiin kolmisen paivaa sitten kauheessa tuulessa, joten laiva keikku pikkasta vaille pirusti. Onneksi otettiin sellainen hitaampi laiva (Songserm) viime kertaisesta kauhukyydista (Lomprayah) oppineina. Ja kylla tuokin keikutti, mutta laatoitusongelmia ei ilmennyt – etenkin kun istuttiin kannella koko matkan.

Majapaikkanamme on ollut Cookies’ Salad Resort Had Salad -rannalla, joka on ollutkin aika luksusta. Ihan juuri valmistunut paikka, jossa kaikki viimesen paalle. Had Salad ei ehka ole kaikkein paras ranta, mutta ihan hyva ainakin. Eilen kaytiin viereisella Mae Haad -rannalla, jossa meininki oli selkeesti rauhallisempaa: vain pari yksinkertaista bungalowikyla ja satoja metreja tyhjaa rantaa. Ko Ma -saarelle pystyi kahlaamaan laskuveden aikaan. Tulihan siella rannalla sitten yksi kaljamahainen suomalainenkin vastaan, joka kehui asuvansa 3 kuukautta vuodessa taalla. Valitteli Taon olevan pilalla, mutta kylla ma melkein siella ennemmin viihtysin 3kk kuin taalla. Vaikka ei taallakaan nyt voi valittaa olostaan, mutta jotenkin ei vain iske siihen malliin…

Tanaan oltiin varattu kokkauskurssitusta Same Samesta, jossa meita opasti vanhempi thai-rouva, joka oli ollut opettajana muunmuassa SITCA:ssa, jossa viime vuonna kaytiin kokkaustunti. Taalla kuitenkin saatiin itse valita, etta mita haluttiin tehda, joten lautaselle ilmestyi reilussa 3 tunnissa satay kanavartaita, vihreaa currya, tom kha -kanakeittoa ja hapanimelaa possua. Kaikki oli ihan torkean hyvaa, ja otettiin loput mukaan, kun ei jaksettu yllattaen kahdeksaa annosta syoda kaksistaan. Majapaikkamme tarjoutui lammittamaan ne meille illalla ruoaksi viela. Ehdottomasti suositeltavaa aktiviteettia.

Had Rinin rantaakin tuli kaytya vilkaisemassa, ja tulipa pikaisesti selvasti, ettei tarvi toiste tulla. Roskainen ranta, jonka vieressa loputtomasti backpackergettoa. Joka toinen paikka syytaa dvd:lta leffoja ja joka toinen mainostaa nakyvasti israelilaista, saksalaista, italialaista tai brittilaista ruokaa – taalla ilmeisesti on sitten hyva temmeltaa kerran kuussa full moon -bileissa. Ne jaivat nyt kylla nakematta.
Huomenna hurautetaan sitten takaisin Samuille katamaraanilla ja ylihuomenna sitten Bangkokiin. Toisin sanoen alkaa olla loma kohta loppu ja arkeen paluu alkaa olla jo pelottavankin lahella. No, sita ei murehdita viela, joten taidan lopetella nyt ja menna istumaan tuonne pimeaan, kuumaan iltaan ja nauttimaan viela yhden kylman Singhan.

Noniin, huomenna jatkuu meidan matka sitten Taolta eteenpain Ko Pha Nganille. Kymmenelta lahteepi lauttakyyti ja puolen paivan maissa ollaan sitten siella. Viime paivina on ollut kovin tuulista, toivottavasti paatti ei pahemmin keiku.

Uutta vuotta odoteltiin Taraporn-ravintolassa, joka on rakennettu veden paalle sadan metrin paahan varsinaisesta rannasta. Sielta oli hieno kattella rakettien ampumista lahden ylle. Yksi rannan baareista oli rakentanut hienot tulirakennelmat ja puolilta oin sytyttivat ihan kivan “HAPPY NEW YEAR 2008″ tekstin palamaan veden ylle.

Huomaa kylla kuinka perhekeskeista taalla elama on verrattuna meikalaisten maailmaan. Ravintolan tai pesulan nurkassa saattaa hyvin olla lapsi tai pari leikkimassa tai nukkumassa, tai kun kavelet hierojalle tulee ensin vain keittoansa syova pikkutytto vastaan, joka kaskee istumaan ja hakee aitinsa takahuoneesta paikalle. Lapsia on joka paikassa, ja jotenkin ne kuuluvat asiaan ihan eri tavalla kuin meilla.

Nama pari paivaa sen jalkeen ollaan lahinna otettu iisisti, kayty pyorimassa Mae Haadin ja Saireen kylissa. Eipa mitaan ihmeempaa. Kovasti on Mae Haadkin vuodessa muuttunut. Hienoja ravintoloja ja liikkeita on tullut lisaa ja vanhaa on jyratty alta. Jotenkin tylsa fiilis tulee tata kehitysta katsellessa, mutta niinpa kai se aina menee. Ei varmaan mene kauaa, ennenkuin taallakin on jo tyttobaarinsa.

Mutta juu, ollaan siis viihdytty hyvin viikko taalla ja pitempaankin voisi olla. Vahan tulee sellainen ‘tasta se kotimatka alkaa’ olo, mutta toisaalta nahdaan tassa viela vahan Ko Pha Nganiakin, jota ei olla satamaa lukuunottamatta nahty viela lainkaan.