Olli matkustaa

Tanaan olimme varanneet jo tutulta venetaksiaijalta kierroksen saaren ympari, tarkoituksenamme snorklata muutamassa hyvassa paikassa ja poiketa Ko Nang Yuanilla. Kuitenkin heti suojaisasta lahdestamme paastyamme kavi ilmi, etta saaren itapuolella tuulee ihan huolella. Yksi kohde snorklattiin (Ao Tanote) ja sen jalkeen merenkaynti oli vienyt meilta suuremmat halut pulikoida. Ko Nang Yuanilla pidettiin sitten reilu pari tuntia ihan matalaa profiilia ja kaytiin kuitenkin viela snorklailemassa rannasta. Kyseinen saarihan on hassu kolmen pienen saaren rykelma, joita yhdistaa ohut hiekkakaistale. Vaittavat ainutlaatuiseksi maailmassa. Niin tai nain, vesi oli kirkasta ja kaikenlaisia kaloja naky.

Eilen oltiin kivalla Thian Og’n rannalla, jossa riitti tilaa uida. Rantaa reunusti semmoiset jannat isot puskat palmujen sijasta. Ihokaan ei kartsanny.
Saimme pari lisayota majapaikassamme, joten huomenna ei tarvi alkaa miettimaan kampan vaihtoa. Tuo on sopinut meille oikein hyvin. Taalla on jo ilta tummunut uutta vuotta varten ja hataisimmat ampuvat raketteja jo nyt. Taisi eilenkin joku onneton paivasta erehtynyt vahan kokeilla. Uutta vuotta nama suunnilleen osaavat kylla juhlistaa, toisin kuin joulua. Kun mitaan perinteita ei joulun viettoon ole, niin rajanveto mauttoman ja viela juuri ja juuri sopivan valilla tuntuu olevan vaikeaa. Kunhan on enemman kuin naapurilla.

Syotiin hetki sitten ihan suhteellisen ok pizzaa meidan majapaikan viereisessa Rasta & Tattoo Barissa, joka myos tekee pizzaa ja sandwicheja. Identiteetti on siis hieman viela hakusessa. Mutta niinhan taalla monesti, joka luukusta saa vahan jokasortin palvelua. Esimerkiksi vaatteiden pesua saa varmaan jokaiselta pesukoneen ja kuivausrummun omistajalta. Silta ainakin tuntuu. Muuten ollaan pysytelty aika lailla paikallisissa muonissa, eika oikeastaan kuin kerran ole tullut jotain kehnompaa vastaan. Maha vahan oikkuilee kummallakin, mutta sellaistahan se on helposti.

Illaksi emme ole viela ihmeempia keksineet tekemista. Varmaan taytyy menna tuonne rannalle katsomaan, etta missa olisi kivan nakoinen paikka. Buddha View sukelluskeskuksella on joka paiva hyvan nakoinen barbeque, mutta en jotenkin suostu syomaan paikassa, jossa jengi kattelee leffoja DVD:lta ja vieressa on huone niille, jotka haluavat wowittaa. Siis oikeasti.

Satunnaisia pikkuhuomioita, joita olen kirjannut ylos, mutta en jaksa ihmeempia kirjoittaa:

- kaikki pellavapaiset pikkulapset tuntuu olevan suomalaisia
- hippipariskunnan lapsella oli osuva nimi, India
- taalla on hassuja tummia lintuja, jotka laulaa varmaan 10 erilaisen linnun aanet

Joten eipa kaiketi muuta kuin hyvaa uutta vuotta, me otamme sen jo noin neljan ja puolen tunnin paasta vastaan!

Nonni, nyt on palattu sivistyksen aareen. Aikaisempi majapaikkamme Sai Thong (bungalowit huomattavasti kehnompia kuin kuvissa) kun oli hieman keskella ei mitaan. Tamakin olisi ollut ok, mutta kun paikan ravintola oli seka ylihintainen etta keskinkertainen. No, tarkoitus oli alunperinkin olla vain kolme ekaa yota siella ja sitten katsella muuta. Sinansa paikka oli todella hieno: aivan mahtava oma palmujen reunustama rantapoukama ja mukavan laiska ilmapiiri. Mutta mokit itsessaan olisivat kaivanneet hieman rakkautta ja huolenpitoa jo (ja olisi kiva jos huoneessa olisi edes joku taso, jolle laskea asioita tai vaikkapa peili ja “kylpparin” lattiaratkaisu oli tuomittu tuhoutumaan kosteusvauriosta jo ennen kuin ensimmaistakaan naulaa oli lyoty), ja kun ravintolakin oli onneton (illalla oli siis paha menna muualle, kun tieta ei tullut perille asti ja taksiveneetkin kulkevat vain tiettyyn pisteeseen asti pimean tullessa).

Halusimme kovasti Viewpoint Resortiin Chalok Baan Kao -lahden kulmaan, mutta niin moni muukin, joten ei onnistunut. Chalok Baan Kao muuten naytti kylla tosi kivalta. Pieni kyla, pari kauppaa ja muutama ravintola. Ja tietysti suhteellisen rauhallinen ranta – ainakin verrattuna Saireehen, jota kavimme myos ihmettelemassa, mutta totesimme sen Ko Taon kanariaksi ja suuntasimme katseet muualle. Otimme taas taksiveneen Chalok Baan Kaolle ja hieman TravelFishia selattua lahdimme kyselemaan ja katselemaan, josko mitaan olisi tarjolla. Kovin monessa paikassa tarjottiin ei-oota, mutta lopulta Bhora Bhora resortista (paikka paremman nakoinen kuin kuvissa) loytyi mukavan siisti ja kookas bungalowi, jossa oli jopa 24h-sahkot ja kuumaa vetta suihkussa. Hintaa oli viela satasen vahemman kuin Sai Thongissa, joten homma oli sita myoten selva (800 baht per yo, noin 17 euroa). Paikka ei kylla ole aivan rannassa, mutta toisaalta hyvin lahella ja aika kivasti rinteessa, niin etta ikkunasta nakee koko Chalok Baan Kaon lahden.

Ollaan pyoritty tassa nyt tama paiva ja kulmat alkaa olla taskussa. Pari kivaa raflaa veden aarelta on bongattu ja yhden paikan taksivenekuskikin alkaa olla jo puolituttu. Taytyy varmaan kysya kyytia silta, kun mennaan Koh Nang Yuanilla kaymaan… Paivaan ei hirveasti ole mahdutettu, tanaan ohjelmaksi riitti aamuinen muutto, pyykinpesu ja taskulampun osto. Muuten on sitten syoty hyvin, pysahdytty juomaan parit mehut/kaljat/soodat meren aarella oleviin ravintoloihin, maattu auringossa ja luettu kirjaa (taytyy kohta kayda vaihtamassa suomen kieliset dekkarit uusiin Mr. D:n kirjakaupassa). Semmosta toimetonta joutenoloa, jota onkin jo syksyn mittaan ehtinyt kaipaamaan. Ja kun mikaan ei edes oikein maksa mitaan! Lahes poikkeuksetta annokset ravintoloissa ovat siina kahden euron pintaan, hieman alle ja hieman yli. Paivabudjettimme pyorii 20 euron luokassa per nena ja silla parjaa jo tosi hyvin – ei tarvi juuri miettia asiaa edes.

Ihmeellisempia suunnitelmia emme ole viela kehittaneet, kolme yota ollaan nyt tuolla, kun enempaa ei saanut. Sitten taytyy katsella joku paikka pariksi paivaksi uuden vuoden paivasta eteenpain.

Ainiin, ja viestin otsikko oli ostamamme taskulampun ohjeissa. Varsin yllattava kayttotarkoitus.

Nyt ollaan jo onnellisesti Ko Taolla. Matkaa tehtiinkin ihan sopivasti, eli ensin ma-aamuna Helsingista Frankfurtiin. Kavaistiin keskustassa syomassa bratwurstit ja ihmettelemassa pari joulukirkkoa. Lunta oli Frankfurtissa enempi ku Helsingissa (jossa ei yhtaan siis)! Kaufhofilta oli pakko ostaa yksi pitkahihanen paita, kun kylma tuli. Vahemman kiva yllatys oli, etta Royal Jordanian oli siirtanyt lentoaan tunnin aikaisemmaksi siita meille ilmoittamatta! Ehdittiin kuitenkin onneksi, silla kentalla oli joulun myota suhteellisen rauhallista. Lento Ammaniin ja sielta Bangkokiin neljan tunnin odottelun jalkeen. Koneet olivat hienossa kunnossa, A320:ssa oli telkkarit joka penkissa, A310:ssa ei – huolimatta juuri tehdysta sisustuksen uusimisesta. Ammanin kentta tosin olikin sitten ankeampi esitys, mutta sai sen ajan siellakin tapettua. Pizza Hut -kioskiin ei kaynyt luottokortti ja valikoimissa oli perati kaksi erilaista pizzaa.

Bangkokiin paastiin mukavasti, Laura nukkui melkein koko matkan. All in all, lentoyhtio hyva, Ammanin kentta perseesta.  Bangkokista Samuille oli lyhyt tunnin lento, joka meni puolihutaisemalla kaiken edellisen jalkeen. Bambusta rakennetulla kentalla oli vastassa enkelikuoro laulamassa joululauluja. Hotelli Nathonin kalastajakylassa oli oikein mukava. Illalla kaytiin satamassa ihmettelemassa ruokamarkkinoita ja paadyttiin lopulta syomaan rauhallisempaan ravintolaan. Aamulla hypattiin Songsermin laivaan ja istuttiin kannella koko reissu Ko Phanganin kautta Taolle. Phanganilla laivaan hyokkasivat sukelluskoulujen myyntimiehet, mutta ymmarsivat kuitenkin olla liikaa tuputtamatta.

Laivassa oli jotain hamminkia heti Pha Nganilta lahdon jalkeen, joten palattiin takaisin vaihtamaan laivaa. Taolle paastiin kaikesta huolimatta, eika kyytikaan ollut yhta mahaa kaantavaa kuin viime vuonna Lomprayahilla. Taksivene saatiin rannasta ihan jarkevaan hintaan ja Nut lahti ajelemaan pitkahantaveneellaan meita Sai Nuan -rannalle. Siella nayttikin tosi hyvalta. Tsekattiin sisaan aika yksinkertaiseen bungalowiimme ja mentiin heti syomaan lounasta ravintolaan. Sai Nuan on kaytannossa vain meidan resorttimme kaytossa, vaikkei yksityinen olekaan, joten tosi rauhallista on. Tieta ei tule aivan perille asti, vaan taksivene on kaikkein katevin vaihtoehto… Totesimme ihomme karvahtaneen lievasti jo tassa vaiheessa, vaikka koko paivan oli ollut pilvista! Rasvaa naamaan ja rannalle lillumaan, kunnes sadekuuro keskeytti uimisemme. Olisi voinut vaikka kastua.

Kauheasti ei jaksanut mitaan erikoista tehda, joten maattiin loppuilta terassimme riippumatossa ja kaytiin viela illallista syomassa. Ravintolan palvelua ei varsinaisesti voi nopeaksi kutsua, vaikka hintatasokin on hieman korkeahkon puoleinen. Yo olikin sitten mielenkiintoinen, muutaman tunnin saimme heti nukuttua vasymystamme, mutta kahden aikaan kumpaakaan ei nukuttanut. Laura kavi vessassa vain huomatakseen, etta joku oli leikkinyt siella vessapaperirullalla ja nakertanut siita ihan kunnon paloja. Ymmarsimme, miksi rullat oli kanitettu niille tarkoitettuihin koloihin, eika ne olleet vain poydalla, kuten me olimme ne laittaneet.

Kolmen aikaan sahkot menivat, joten tuuletin hiljeni. Tuulettimen hurinan loputtua aaltojen aanet kuuluivat mukavasti kamppaan erilaisten sirkkojen, kaskaiden ja lintujen jatkuvan sirityksen lisaksi. Onneksi yo ei ollu kuitenkaan tuskaisen kuuma ja saimme unta jossain vaiheessa. Aamukymmenelta ylos ja aamiaiselle. Banaanipannukakku suklaakastikkeella oli namia, samoin tuoreet hedelmat. Lahdimme kavelemaan yksinkertaisen kartan kanssa kohti Viewpoint resorttia, jonka ravintolassa ajattelimme levata hetken. Matkalla tuli tosissaan hiki, mutta onneksi Rekuksi ristimamme koira lahti meille oppaaksi lahes koko matkaksi. Jossain vaiheessa ohittamamme bungalowiresortin naaraskoira vei voiton, ja saimme parjata yksinamme. Polku meni ylos-alas kapeana, onneksi kuitenkin tiesimme etta rantaa seuraamalla paasee perille ja lopussa kiitos, tassa tapauksessa iso Chang, seisoikin.

Chalok Baan Kao on ihan oikea kyla, josta loytyi nettikahvilan lisaksi pari vaatekauppaa, kaytettyjen kirjojen kauppa (ostimme pari suomalaista dekkaria) ja 7-eleven. Se ei pettanyt tallakaan kertaa – ilmastointi loytyi, joten valitsimme pullovettamme sangen huolellisesti.

Alkaa toinen matka lähestyä, joten alkoi olla kiire lyödä jo seuraavan reissun suunnitelmat lukkoon. Timon kanssa on aiemmin ollut puhetta Trans-Siperian junareissusta ja meikäläistä ei tarvinnu ihan hirveästi suostutella, kun asiasta tuli puhetta syksyllä. Loppukesästä Pekingissä on olympialaiset, eli mennään sitten jo alkukesästä. Tarkemmin ottaen toukokuun lopulla. Tänään nimittäin pistin rahat likoon ja tuin helsinkiläisiä yliopisto-opiskelijoita ostamalla Kilroyltä lipun Finskin Peking-Helsinki lennolle toukokuun lopussa. Kolmimoottorinen alumiinikiulu alias MD-11 tulee koettua siis vielä ainakin kertaalleen…

Homma menee pääpiirteissään kuitenkin niin, että parin kuukauden armottoman työajalla tapahtuvan webbisurffauksen, lähetystöissä ja konsulaateissa juoksemisen ja venäjän alkeiden kertaamisen jälkeen koittaa viimein se päivä, kun lähden aikaisin töistä kotiin, heitän rinkan selkään ja hyppään iltapäivän ruuhkajunaan kohti Pasilaa. Tolstoi-juna vie seuraavaksi aamuksi Moskovaan Leningradskaja-asemalle, josta pari suomalaista kosmonauttia ehtii hyvin tarkastamaan Leninin residenssin Punaisen torin nurkilla ennenkuin juna numero 6 lähtee lähes viisipäiväselle reitilleen kohti Ulan Batoria. Mongolian ihmemaata jokusen päivän ihmeteltyämme meillä onkin enää pikapyrähdys (vain vähän reilu 1500 km) tulevaan olympiakylään, Pekingiin.

Noniin, reissu lähestyy ja pläni alkaa olla jo paketissa. Yö lentokenttähotellissa, josta koneella Frankfurtiin (kiitos Luftwaffe, olisimme ehtineet kyllä kolmen tunninkin vaihtoajalla kuuden sijasta). Frankfurtissa kuuden tunnin tauko aikaa kuunnella Heilige Nachtia, ennen kuin lähdetään taas siivellisen alumiinituubin kyydissä Bangkokiin. Matkalla poikkeamme aivan pyhän maan naapurissa, Jordaniassa, jossa bussin vaihto. Ja kun Thaimaan kamaralle on vihdoin päästy on vielä viimeinen lento Ko Samuille. Jos lennot pysyy edes jotenkuten aikataulussa, niin joulupäivänä kello neljän aikaan iltapäivällä pääsemme ulos Samuin bambukentältä ja yritämme toivottavasti perille asti saapuneiden rinkkojemme kanssa saada jonkinmoisen kulkupelin toiselle puolen saarta Nathoniin.

Nathonin kylässä ei ole tarkoitus viettää sen kauempaa, vaan Tapaninpäivän koittaessa hyppäämme Songsermin paattiin ja toivottavasti rauhallisen laivamatkan jälkeen pääsemme vihdoin litkimään Singhaa ja kärventämään nahkaamme palmun alle. Tästä eteenpäin suunnitelmia ei kauheasti olekaan, muuta kuin että tammikuun tokalla viikolla tarvii lentää Bangkokin kautta takaisin Suomeen (toki Ammanin kautta jälleen). Ko Phanganin menoa käydään myös ihmettelemässä muutama yö samalla kun sillä suunnalla ollaan.

Siinä se, reilun viikon päästä mennään!