Bangkok Airwaysin vika lento oli myöhässä kolmisen tuntia, joten saavuimme Samuille vasta puolen yön jälkeen, vaikka aikataulun mukaisesti lennon piti olla klo 22. Vaikka pimeää olikin, niin kentän eksoottisuuden näki hyvin. Koneelta meidät kuljetettiin palmupuista rakennettuun terminaaliin, joka olikin oikeastaan vain katos – ei seiniä ollenkaan. Ensimmäistä kertaa pääsimme tuntemaan Thaimaan lämmön nyt, vasta 12 tuntia Thaimaahan saapumisen jälkeen! Ei kuitenkaan niin kosteaa, kuin olisi voinut ajatella.
Majapaikastamme varattu kuljettaja oli meitä vastassa ja heitti meidät Maenam Beachilla olleeseen bungalowiimme. Matkalla pimeässä paikat eivät näyttäneet parhaita puoliaan ja tietkin olivat kehnohkoja. Perillä meitä odotti täti, joka vain ihmeempiä kyselemättä näytti meille pari bungalowia, jotka olivatkin ihan mukavassa kunnossa ja siistejä. Kauheasti ei jaksanu ihmetellä maailman menoa yli 24h matkustamisen jälkeen, joten uni tuli äkkiä. Oli aika tuulista ja meren kohina kuului selvästi, rantaan kun oli ehkä 20 metriä.
Tästä se loma lähti hiljalleen käyntiin. Aikaerosta selviäminen vie aina hetken aikaa itään päin matkustettaessa.
Ekana iltana käytiin kokkailemassa Thai-ruokaa SITCA:ssa. Olo oli vähän kuin TV-kokilla, kun avustajat huolehtivat siivoamisesta, ja aineet kannettiin valmiiksi pöytään. Ei muuta kuin pilkkoen ja pannulle. Tehtiin jopa 3 eri ruokalajia, kaikkea ei jaksettu edes syödä – syötävää olisi ollut kahdellekin per kokki. Mukava tapa tutustua paikalliseen ruoanlaittoon ja kaikenlisäksi possucurry oli aivan törkeän hyvää (kunhan ymmärsi hieman vähentää sitä chilin määrää…).
Monet vuokraavat skootterin Samuilla, mutta koska liikenne on aivan törkeän kaaoottista, ei meistä ollut siihen. Sen sijaan nelivetojeeppi (eli pienehkö Suzuki Sporty Caribian) tuntui tarpeeksi turvalliselta meillekin (päivävuokra huimat 14 euroa). Saarta kun kiertää, niin näkee muutakin kuin vain sen turistien kansoittaman rannan. Poikettiin Na Muang -vesiputouksella, joka sinänsä ei ihan kauhean ihmeellinen ole – väkeä siellä kyllä riitti. Na Muang 2 -vesiputous hieman itään tästä ensimmäisestä taas oli elefanttiajeluita lukuunottamatta vähemmän kansoitettu. Putous on lisäksi korkeampi, 80 metriä pohjalta huipulle. Meitä vastaan tuli amerikkalaispariskunta, joka kehotti meitä kiipeämään putouksen huipulle, siellä voisi kuulemma uida. Suosittelen vahvasti, vaikka vaatiikin hieman kiipeämistä tiukassa maastossa. Kiipeämisen jälkeen huipulla odottaa mieletön luonnon uima-allas, jossa voi huuhtoa pintaan nousseen hien.
Samuista jäi vähän ristiriitainen olo. Chaweng Beachilla on hyvänä päivänä ihmistä kuin pipoa, ja kadulla räätälit kyselevät kokoajan, josko haluaisit teettää puvun. Ihan turistiranta siis. Maenam oli hiljaisempi, mutta toisaalta tekemistä oli aika vähän. Hyviä ruokapaikkoja löytyy Bophut Beachiltä Fisherman’s Villagesta, vaikka onhan noita ravinteleja ja keittiöitä millä rannalla tahansa. Kelit oli meillä aika tuuliset, joinain päivinä hieman pilvisetkin, mutta päästiin kuitenkin mereenkin uimaan. Sadetta saatiin kerran, sellainen nopea ja raju kuuro oli yöllä. Skootterin tai jeepin vuokraaminen kannattaa, pääsee näkemään vähän jotain muutakin. Muuten saarella on kätevä liikkua punaisilla lavatakseilla, jotka voi pysäyttää koska vaan ja hypätä kyytiin. Ei maksa paljon mitään. Sinänsä Samuilla ei minulle tullut vastaan mitään sellaista ihmeellistä, joka saisi minut ehdottomasti palaamaan joskus vielä tänne – toisin kuin seuraavassa kohteessamme Taolla.
