Hieman haja-ajatuksia lentämisestä
Vaikka laskujeni mukaan olenkin viettänyt ilmassa joitain satoja tunteja yli sadalla lennolla, ei tietynlainen taika ole vieläkään kadonnut: kun kone rullaa kiitotien päähän ja moottorit alkavat ulvoa, ottaa minua mahanpohjasta edelleenkin aina kun pers painautuu kovempaa penkkiin. Tai nousu kirkkaalta pakkasaamuna Helsinki-Vantaalta, kun voi seurata tutun kaupungin alapuolella muuttuvan pieneksi muurahaisten maailmaksi, huoahtaa ja rentoutua hetki kahden eri todellisuuden välissä. Lyhyesti sanottuna, nautin lentämisestä.
Juuri hetki sitten laskeutunut lento BA641 Ateenasta Lontooseen ei kuitenkaan mahtunut ikimuistoisimpien joukkoon. Ensimmäiset kaksi tuntia sain kuunnella kun hädin tuskin puolimetrinen britinalku ilmaisi äänekästä mielipidettään British Airwaysin palvelusta. Loppulennon kohokohta vieressäni istuneille kiinalaisille oli ilmeisestikin se kun saivat ostaa ylihintaisia Swarowski-koruja tai nahkaisia toilettilaukkuja tax freestä. Lennon alkupuolisko meni ostoslehden tarmokkaaseen selaamiseen sekä äänekkääseen neuvotteluun seurueen muiden hieman taaempana istuneiden jäsenien kanssa ja kun kärry vihdoin ilmestyi käytävän päähän alkoi käsittämätön pyöriminen ja penkillä seisominen, vieressä istuvan matkustajan (lue: minun) potkimista unohtamatta. Kärry vihdoin ehtiessä kohdalle alkoi himmeä häslääminen, tinkiminen ja neuvottelu. Brittiläinen lentoemokin oli teennäisen kiinnostunut, varsinkin kun puolen tunnin sähläyksen jälkeen pääsi jatkamaan matkaansa. Toista sataa puntaa maksaneita kristalleja ja toilettilaukkuja sopi sitten hypistellä loppulennon. Voisi kuvitella, että 10 kilometrin korkeudessa kohti EU:n kalleinta maata kiitävä metallilieriö ei ole se kaikkein edullisin paikka tehdä ostoksia. Pisteenä iin päälle koneen laskeuduttua vieresen herran matkapuhelin, jota ei tietenkään voinut laittaa kiinni lennon ajaksi, aloitti iloisen melodiansa viestien saapuessa.
No, onneksi lentokentältä ostamani pokkari Gray Shteyngartin Absurdistan piti ajatukseni suurimmaksi osaksi muualla. Seuraavan kerran kun Laura uikuttaa kiinalaisten käytöksestä lennolla koeta ymmärtää, ja pidä mielessä tämä. Positiivista kuitenkin, että kohta pääsee kotiin – vaikka kuinka onkin kiva reissata, matkaväsymys iskee väkisinkin jossain vaiheessa. Heathrow’n kenttä on monellakin tapaa perseestä: se on ruma, kallis, valtava, epäkäytännöllinen ja tukkoinen, mutta täytyy sanoa että viime aikoina omat terminaali 1:n läpi tapahtuvat lennonvaihtoni ovat sujuneet todella jouhevasti, eikä turvatarkastuksessakaan ole tarvinnut jonottaa iäisyyksiä.
